Lippukunnan perustaminen

Helsingin Erä-Majavien historia on mielenkiintoisempi kuin mitä hieman yli 30-vuotiaalta lippukunnalta voisi odottaa. Taivallahden alueella toimi ennen Helsingin Erä-Majavia muutamia lippukuntia, joiden juuret ulottuiva

t 1920-30-luvuille. Vanhojen muistiinpanojen perusteella ollaan kyetty päättelemään poikalippukunta Taivallahden Sinihaiden ja tyttölippukunta Töölön Temmeltäjien edeltäneen yhteislippukunta Taivallahden Majavia. Taivallahden Sinihailla on ilmeisesti muutaman vuoden pidempi historia kuin Töölön Temmeltäjillä, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Yhdistymisestä tuli ajankohtainen vuonna 1974, kun kummankin lippukunnan toiminta oli hiipumassa. Töölön Temmeltäjistä oli kutakuinkin enää pelkkä kalusto jäljellä. Yhdistyminen tapahtui lopulta vuonna 1975 Taivallahden seurakunnan merkittävällä tuella. Seurakunta oli alusta asti tiiviisti lippukunnan toiminnassa mukana, aivan lippukunnanjohtajatasolla asti.

Kun lippukunnat yhdistyivät lopullisesti vuonna 1975, syntyi Taivallahden Majavat. Lippukunnan nimi tosin vaihtelee lähteestä riippuen Erämajavien, Erä-Majavien, Helsingin Erä-Majavien ja Taivallahden Majavien välillä. Uusi Lippukunta nousi kovassa kapinahengessä juuri paria vuotta aikaisemmin perustettua Suomen Partiolaisia (1972) vastaan. Kapinahenkeen liittyy läheisesti muun muassa lippukunnan virallinen ruskea paita ja huivin sitomatta jättäminen (käytettiin huiviholkkia). Näiden lisäksi myös Suomen Partiolaisille lähetetystä lippukunnan perustamisilmoituksesta kuultaa läpi kapinahenki kaikkia uudistamisideoita kohtaan (esimerkiksi ilmoitettiin ettei lippukunnalla ole mitään aikomusta ryhtyä rekisteröityneeksi yhdistykseksi).

Majavien mahtiaikaa

1980-luvulla lippukunta kukoisti. Helsingin Erä-Majavat kävivät leireilemässä peräti Kuusamossa saakka paikallisen lippukunnan vieraina vuonna 1984. Kyseessä ei ollut mikään pieni leiri, sillä HEMassa oli tuolloin ainakin yli 100 ihmistä aktiivina. Helsingin Erä-Majavat rekisteröityi yhdistykseksi lopulta vuonna 1986 ja kapinahenki oli laantunut 1970-luvulta olemattomaksi uuden johtajasukupolven tultua valtaan. Kuusamon leirin lisäksi käytiin useina ryhminä vierailemassa muun muassa ranskalaisten partiolaisten leirillä.

1990-luvun alussa Helsingin Erä-Majavat oli uransa huipulla: jäseniä oli yli 250. Vartiot jakaantuivat joukkueisiin. Joukkueita oli kaksi, toisessa oli viisi vartiota ja toisessa kuusi. Kaikki vartiot toimivat aktiivisesti ja retkeilivät itsenäisesti ympäri Suomea. Sudenpentulaumoja lippukunnassa oli parhaimmillaan viisi ja ne oli nimetty värien mukaan, Keltainenlauma, Punainenlauma jne. Vuonna 1991 lippukunnan hallitus päätyi ostamaan lippukunnalle vielä purjeveneen, jolle sitten riittikin käyttöä: yhden kesän ennätykseksi tuli yli 3000 merimailia purjehtien. Purjeveneellä käytiin mm. Finnjamboree Loistolla ja Satahanka-leirillä Saimaalla.

Vuonna 1995 alkoi lippukunnan alamäki; monet johtajat lopettivat toiminnan ja vuonna 1997 lippukunnassa ei ollut jäljellä kuin murto-osa aiemmista jäsenistä. Se näkyi välittömästi lippukunnan toiminnassa, joka lähestulkoon seisahtui muutamaksi vuodeksi. Hiljaiselosta on kuitenkin noustu lähes nollasta nykyiseen noin 40 jäseneen ja jäsenmäärä kasvaa tasaisesti.

Pukukoodin tarina

Kultaiset napit otettiin käyttöön HEMan virallisissa asussa varsin myöhäisessä vaiheessa, 1990-luvun keskivaiheilla. Silloinen lippukunnanjohtaja saapui hallituksen kokoukseen partiopaidassa, johon normaalien nappien tilalle oli vaihdettu meripartiolaisten napit. Kokouksen jälkeen oli tehty päätös, että Helsingin Erä-Majavat ry:n viralliseen partiopukuun kuuluvat meripartiolaisten kultaiset napit. Päätös oli lopulta hyvinkin yksimielinen, vaikka kokouksen alussa hallitus oli ollut hyvin varautunut koko ideaa kohtaan.